Itsensä psyykkaaminen

 Heips! Flunssa alkaa pikku hiljaa helpottaa lukuunottamatta sitä, että nenä vuotaa ja on yskä. Huomaan silti , että yleiskunto ei ihan vielä ole parhaimmillaan ja treenien sujumisessa on hurjasti eroa.  Olo tuntuu normaalia väsyneemmältä ja se, että saan itseni menemään ja tekemään vaatii hetkittäin hieman töitä ja itsensä psyykkaamista.. ja sekin vaatii töitä, että pystyn hyväksymään sen etten ole vielä täysissä voimissani ja minun pitää olla armollinen itselleni. 

Eilen menin salille ja tuntui, että tämä ei vaan nyt lähde niin hyvin kuin haluaisin, mutta saan olla tyytyväinen siitä että tein sen treenin. Tänään treeni kulki huomattavasti paremmin, mutta aamulla olin kyllä ihan super väsynyt ja oli pakko mennä ajoissa salille, koska tänään on muksun kanssa kaikkea ohjelmaa luvassa.

Kello herätti ja oli pimeetä sekä sateista, väsytti enkä todellakaan olisi halunnut nousta sängystä! Mutta tiesin, että jos en nyt lähde salille ni en sit enää myöhemmin ehdi..Eli näitä samoja mun arjen dilemmoja kuin aina. 

Miten psyykkaan itseäni lähtemään treenaamaan sillon kun ei yhtään huvittaisi?

-Nousen ylös ja en anna niiden tekosyiden mitä mieli minulle syöttää saada minusta otetta vaan taklaan ne. Kun pää sanoo ” ehdit vielä nukkua, ei yksi välipäivä treeneistä haittaa” niin taklaan ne toteamalla nuo vääräksi. ” jos en nyt nouse en ehdi enään salille myöhemmin.”  Ja ” pidit jo välipäiviä sairastellessa, et halua niitä enempää.”

-Mietin tavoitteitani ja kun ne on selkeänä mielessäni on niitä kohden helpompi mennä!

-Kun pääsen salille niin laitan hyvää musiikkia soimaan ja alan tekemään, hiljalleen huomaan että kuinka ihanaa se tekeminen on<3 

Miten sä psyykkaat itseäsi?